Josie Lambert

Se on täysi yleisö rantakadun mittapuulla. Kolme heistä kuvasi sen, ja yksi heistä lauloi mukana – huonosti, kovaa, täydellisesti.

Valoon ampumisen oletetaan olevan virhe. Se on myös ainoa kerta, kun ääneni ja kasvoni ovat samaa mieltä.

Tuuli vie puolet äänestä täältä. Jatkan silti laulamista – tuulen mukana tuleva ääni on yleensä rehellisin.

Tulen tänne harjoittelemaan, koska kukaan ei kuuntele tahallaan. Ne jotka lopettavat, lopettavat, koska he itse halusivat.

Kolme paikkaa, joissa harjoittelen. Tyhjä lava on pelottavin – ei yleisöä, ei tekosyitä.

Yksi käytetty äänikortti ja lainattu mikrofoni. Kukaan kommenteissa ei ole koskaan kysynyt, millä äänitin.

Peitto oven päällä, patja seinää vasten. Pehmeät asiat voittavat kalliit ensi silmäyksellä.

Tuuli imee puolet äänestä. Jäljelle jää se osa, joka kantaa ääntä – hyvää harjoitusta mihin tahansa huoneeseen.

Kappale, josta minut tunnetaan, kirjoitettiin asuntoni ja entisen työpaikkani välillä puhelimeen, moottorin jylistessä taustalla.

Neljäkymmentä puntaa ja lämmin siideri. Tekisin niin silti siiderin takia, mutta älä kerro seuraavaa paikkaa.

Nauhoitettu puhelimeen takaikkunassa. Bussin melu kuuluu edelleen demossa, enkä aio poistaa sitä.