Рита

Tämän harjoituksen vaikein osa on antaa itsellesi lupa laskea se alas. Ämpäri ei liiku mihinkään, ja kätesi saavat vihdoin levätä.

Et voi käyttää täysiä rintoja pitkään. Joko laitat ne sisään tai otat ne pois – kehollasi ei ole muita vaihtoehtoja.

Se on hauska ja tarkka kuva: ahdistus on sitä, kun kannat täyttä ämpäriä ja pelkäät läikyttäväsi sen, vaikka kukaan ei pyytänyt sinua kantamaan sitä.

Tyhjä ilta ei ole tyhjyys, vaan paikka, johon voi laittaa jotakin. Yleensä sinne päätyy jotain hyvää.

Enkä aio lopettaa sitä. Keskeneräinen lista on rehellisempi: se näyttää, mikä on tärkeää ja mitä on lisätty näyttämään.

Uni, kävelyretki ja yksi ihminen, jolle voit lähettää tekstiviestin milloin tahansa. Loput on vain kikkailua.

Minua ei pelastanut ponnistelu, vaan päivän epäonnistumisen myöntäminen. Siitä se yleensä alkaa onnistua.

Koska luin jostain, että kaikki menestyneet ihmiset tekevät näin. Kerron teille, miten se päättyi.

Puhun kameralle kuin se olisi edessäni oleva henkilö. Muuten siitä tulee luento, jota kukaan ei pyytänyt.

Kerron rehellisesti, enkä niin kuin tuottavuuskeskusteluissa yleensä kerrotaan.

En kirjoita päivän yhteenvetoa, vaan kolme riviä: mitä tapahtui, mitä tunnen, mitä seuraavaksi. Enempää ei tarvita.

Ensimmäiset kolmekymmentä minuuttia ovat ruututtomia. Ei kurinpitosyistä: aivojen on herättävä ennen kuin niihin laitetaan mitään.